Yrityskauppaprosessi onnistuu harvoin ilman ulkopuolista asiantuntija-apua. Ostaja saattaa löytyä hyvän yritysvälittäjän avulla. Eri asia on, jos omat odotukset kauppahinnasta ovat epärealistiset. Rakkaalla yrityksellä voi olla useampi nimi mutta yleensä vain yksi oikea hinta: se, jolla kauppa syntyy. Ainakin ensiavun yrityksen arvonmääritykseen voi saada omalta ammattitaitoiselta tilintarkastajalta.

Kumpikaan edellä mainituista ei korvaa oman ammattikuntani edustajaa. Kaupasta ja kauppaehdoista neuvoteltaessa kokenut, liikejuridiikkaan paneutunut juristi on kuin turvavyö. Se saattaa tuntua joskus tiukalta ja liikkumavaraa rajoittavalta mutta ilman ei kannata lähteä ajelemaan.

Kauppaa ei pidä tehdä tietämättä tarkkaan, mitä myy tai ostaa. Myyjän intressissä on usein myydä yhtiönsä osakekanta, jolloin yritys siirtyy nahkoineen ja karvoineen ostajalle. Huolellinen ostaja teettää tällöin yhtiössä ensin riittävän laajan due diligence – tarkastuksen. (Termi tarkoittaakin selvällä suomella asianmukaista huolellisuutta). Liiketoimintakauppa on ostajan kannalta vähemmän haasteellinen, koska vain nimenomaan sovitut vastuut siirtyvät ostajalle. Liiketoiminnan työntekijät tulevat kuitenkin aina kaupan päälle haluttiin tätä tai ei. Kaupankohteeseen tutustuminen ja esimerkiksi liiketoiminnan kannalta olennaisten sopimusten ehtojen ja siirtokelpoisuuden tarkistaminen on tällöinkin tarpeen.

Yrityksen luottamuksellista aineistoa ei tule antaa pelkille ”renkaan potkijoille”.  Neuvotteluiden on tullut edetä riittävän pitkälle ja vähintään salassapitosopimus sopimussakkoineen pitää olla allekirjoitettu ennen kirjojen avaamista. Tärkeiden liikesalaisuuksien osalta asia voidaan hoitaa myyjän kaupan yhteydessä antamilla vakuutuksilla, joiden paikkansapitävyyden ostaja tarkastaa vasta sitovan sopimuksen syntymisen jälkikäteen. Selväpiirteisissä tapauksissa ja kun myyjä on vastuukykyinen, voidaan tarkempi DD muutenkin jättää tehtäväksi vasta kaupan jälkeen.

Kättä päälle – sopimuksilla ei näitä kauppoja tehdä. Mahdollisiin tuleviin ongelmiin varautumisen kannalta keskeinen merkitys on kauppaehdoilla, jotka koskevat myyjän antamia vakuutuksia, kaupanvastuuta ja se rajoittamista. Kohtuuttomalta tuntuvasta kauppaehdosta neuvotellessa törmää usein väitteeseen siitä, että kyse on alan kauppatavasta. Tämä kauppatapa tuntuu kuitenkin vaihtelevan sen mukaan edustaako väitteen tekijä ostajaa vai myyjää. Isot intressit ja herkkäuskoisuus eivät sovi yhteen. Neuvottelut voivat olla joskus tiukkojakin mutta hyvä juristi ei vaaranna kauppaa joutavalla saivartelulla. Pääasia on, että oma päämies hyväksyy kauppaehdot mahdollisista riskeistä tietoisena.