Yrittäjän avo- tai avioliiton päättymiseen voi liittyä suuria taloudellisia riskejä, joihin ei välttämättä ole osattu varautua etukäteen. Toki on ymmärrettävää inhimillisistä syistä johtuen, ettei parisuhteen alkaessa mietitä mahdollista eroa ja sen taloudellisia vaikutuksia.  Yrittäjien pitäisi kuitenkin tiedostaa muutamia seikkoja, joilla voi olla iso merkitys heidän kannaltaan mahdollisissa erotilanteissa.

Avioliiton päättyessä eroon puolisoiden välillä tulee lähtökohtaisesti toimittaa omaisuuden ositus, jossa lasketaan kummankin puolison nettovarallisuudet yhteen. Tämän jälkeen tämä yhteinen säästö jaetaan laskennallisesti tasan kahtia ja saadaan laskettua kummankin puolison avio-osat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, mikäli toinen osapuoli on varakkaampi kuin toinen, tulee varakkaamman maksaa avio-osan tasaamiseksi tasinkoa vähemmän varakkaalle puolisolle. Tämä järjestely onkin lähtökohtaisesti oikeudenmukainen tilanteissa, joissa puolisoitten omaisuus koostuu lähinnä yhteisestä kodista ja muusta omaisuudesta, johon kumpikin osapuoli on panostanut omalla tavallaan.

Yrittäjien kannalta kuitenkin ongelmallista on heidän yritysomaisuutensa. Aviopuoliso ei ole saattanut osallistua millään tavalla yrityksen toimintaan, mutta omaisuuden osituksessa tästä laskennallisesta yritysomaisuudesta saattaa joutua maksamaan melko isoakin korvausta puolisolle tasingon muodossa. Yritys voidaan arvostaa osituslaskelmassa melko arvokkaaksi, mutta sitä ei ole välttämättä helppoa muuttaa rahaksi. Niinpä yrittäjä voi pahimmillaan joutua ottamaan kalliin lainan, jotta saa säilytettyä yritysomaisuutensa ja maksettua tasingon ex-puolisolleen. Tämä problematiikka on kuitenkin vältettävissä avioehtosopimuksella, jolla voidaan rajata tietyt omaisuuserät osituksen ulkopuolelle. Mahdollisen avioehtosopimuksen tekemisestä pitää kuitenkin keskustella avoimesti puolison kanssa ja muistaa myös, että kaiken avio-oikeuden poissulkeva avioehtosopimus voi olla melko epäoikeudenmukainen ratkaisu yhteistä kotia ja lapsia hoitavan puolison kannalta.

Myös avoliittojen päättymiseen voi liittyä tiettyjä riskejä. Vuonna 2011 voimaan tullutta Lakia avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta sovelletaan avopuolisoihin, jotka ovat asuneet yhdessä vähintään viisi vuotta tai joilla on yhteinen lapsi. Tällaisen avoliiton päättyessä toisella avopuolisolla voi olla oikeus vaatia hyvitystä, mikäli hän on esimerkiksi panostanut rahalla tai työllä toisen yritysomaisuuteen. Sinänsä tällainen hyvitys on lähtökohtaisesti ajatuksena oikeudenmukainen, mutta yrittäjän kannalta voisi olla järkevämpää sopia jo parisuhteen aikana selkeästi sopimusjärjestelyin näitten toisen avopuolison panosten korvaamisesta. Pitkän avoliiton jälkeen voi kuitenkin vaadittavan hyvityksen määrä nousta korkeaksi ja sen saattaa joutua maksamaan kerralla, mikä voi aiheuttaa yrittäjällekin taloudellisia ongelmia.